Rehellisyys ei kannata

Olen aina ollut levoton, rauhaton ja ajatus on vaeltanut nopeasti kuin formulat kiertävät Imolan rataa. En silti ole perinteinen seinille hyppijä, vaan kaikki tämä on päänsisäistä rallia.

Vuosien ja vuosien ajan olen yrittänyt pyrkiä tutkimuksiin ADHD-epäilyjen takia, mutta minua ei ole otettu tosissaan. Ei, vaikka kuinka anon olen yrittänyt selittää tilannettani ja sen aiheuttamia ongelmia elämääni.

Viimein loppusyksystä 2018 minua edes hieman kuunneltiin ja sain paikan ADHD-tutkimusjonossa. Lähes vuoden tässä jonossa vietenkin, kunnes sattuman kautta tutkimusaika hieman aikaistui ja pääsin ensimmäiseen tapaamiseen elokuussa 2018. Mieli oli toiveikas, mutta samalla pelokkaan kyyninen – luottamus terveydenhuoltoon ei ikävä kyllä ole ollut kovin korkealla omien aiempien kokemusten takia.

Kyynisyyteni osui oikeaan, sillä jo ensitapaamisessa kysyttiin päihteiden käytöstä. Tokihan on tämä on luonnollista näihin hoitoihin hakeutuessa, mutta myönnettäni pilven käyttämisen, asenne minua kohtaan muuttui. Alkoi tuntua siltä, että heidän mielestään kannabis on maailman suurinta myrkkyä, joka on kaikkien ongelmien taustalla. Niin minun omien henkilökohtaisten, kuin maailman muiden ongelmien takana. Lama, ilmastonmuutos, rasismi, you name it. Pilvi on kaiken takapiruna.

Ainahan sitä on sanottu, että näissä asioissa ei pitäisi olla rehellinen edes lääkärille, mutta minä en osaa valehdella. Valheella on lyhyet jäljet ja toivoin sekä luulin, että ei rauhoittavaa tuotetta nähdä ongelmaksi. Niin väärässä olin.

Asenne tutkimuksissa tuntuu olevan se, että meidän suomalaisten kulttuuriperintöön kuulu kirkas viina ja perheen ajaminen lumihankeen päissään. Rentoutuminen, rauhoittuminen, kipujen sekä vaivojen hoito ja hyvän olon haku kannabiksen kautta ei. Kun yritti sanoa jotain positiivista kannabiksesta, se torpattiin oitis höpöpuheena. Vaikka kuinka yrittää puhua pilven hyödyistä, niin niitä ei kuunnella. Koska sellaisiahan tällainen kannabispuskaa nenäänsä sniffaava ja oksaa suoneensa pistävä kannabisnarkki juurikin sanoisi.

Tuosta ensitapaamisesta lähtien olenkin joutunut käymään seuloissa antamassa puhtaan virtsanäytteen. Alkuunhan oli luonnollista vaikeaa antaa puhdasta näytettä, sillä pilvi näkyy testeissä kauan. Tasan kuukauden päästä tulikin annettua vasta ensimmäinen puhdas näyte. Testien alkamisesta lähtien olin myös ilman alkoholia, mutta jossain välissä elämä alkoi tuntua jo liian tylsältä, joten tiedustelin heidän mielipidettään siitä, voiko tässä testien aikana edes vähän ottaa.

Vastaus ei yllättänyt. Kyllä alkoholia voi ottaa (kohtuudella), mutta pilvelle ehdoton ei. Tämäkin kuvastaa kaikin puolin suomalaista hoitomentaliteettiämme. Sama olisi vetää vaikka viinapullo päivittäin, sillä se ei näissä seuloissa näy. Mutta odotahan vain, jos viinapullon sijaan vetäisisit ongelmattoman jointin – siitähän se elämän alamäki alkaisi välittömästi.

Pilvi on ollut minulle ehdottoman tärkeää rauhoittumiseen ja rentoutumiseen. Muutoin elämä on jatkuvaa paikasta toiseen pomppimista, eikä ajatus pysy laisinkaan koossa. Lukeminen on mahdotonta, elokuviin en pysty keskittymään enkä edes jaksa maata kauaa paikallani. Pilven avulla pystyn nukkumaan ilman unilääkkeitä ja pitämään paniikkihäiriön kurissa. Kipulääkkeisiin ei tarvitse koskea ja elämä on kaikin puolin pilleritöntä.

Mutta olenko tänä aikana saanut apua rauhattomuuteen ja muihin ongelmiin? En. Olisiko minulla lääkettä näihin? Kyllä, kannabis. Mutta kannabista kun en saa nyt käyttää, niin olen näistä ongelmista myös heille maininnut. Avun tarjoamisen sijaan olen vaan saanut voivottelua voivottelun perään. Tyhjiä sanoja ilman apua. Elämä on kaikin puolin ottanut takapakkia jälleen parin vuoden takaiseen tilanteeseen, jollon kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta. Tilanteeseen, josta nousin tarjottujen lääkkeiden sijaan pilven avulla.

Koska luonnontuotteita en voi käyttää, niin olen jälleen joutunut turvautumaan määrättyihin lääkkeisiin. Lääkkeisiin, jotka ovat vääriä vääriin vaivoihin, mutta tätä asiaa ei koeta ongelmaksi. Psykoosilääkettä unettomuuteen ja toimivuus on mitä on. Jatkuvaa paniikkihäiriölääkkeiden kantoa mukana, migreenilääkitys aina käden ulottuvilla. Potilasta ja hänen tuntemuksiaan ei kuunnella, vaan tuijotetaan ruutua ja toistellaan sitä, kuinka asiat nyt vain menevät näin. Ei suostuta myöntämään, että olisi myös muitakin keinoja auttaa potilasta, kuin tunkea hänet täyteen lääkkeitä.

Ensimmäinen lääkärikäyntini on vasta 18.12.2019, eli koko tämän syksyn olen ollut eräänlaisella tuuliajolla. Tuuliajolla, johon hoitolaitos on minut jättänyt. Tällaista on suomalainen terveydenhuolto vuonna 2019. Tämä syksy on ollut yksi pisimmistä ja tuskallisimmista koko aikuisiälläni. Puhumattakaan siitä, kuinka nöyryyttävä kokemus tämä on ollut. Käsky käy ja joudun matkaamaan antamaan virtsanäytteen valvovan silmän alla, kuin olisin rikollinen tai pahantekijä.

Olen yrittänyt kysyä, että mitä tällä kannabiksen kieltämisellä koetaan saavutettavan, mutta järkeviä vastauksia en ole saanut. Yleistä pelottelua, kuinka kannabis aiheuttaa välittömän mielen tuhon, vetoamisia Käypä Hoito -suosituksiin ynnä muuta täysin yhdentekevää jaarittelua. Oikeita vastauksia en ole vieläkään saanut.

18.12.2019 polttamattomuutta on takana nelisen kuukautta. Neljä kuukautta rauhatonta tuuliajoa. Ja tätä henkilökohtaista helvettiä tulisi jatkaa vielä kolmesta viiteen kuukauteen, kunhan itse tutkimuksetkin ovat viimein hoidettu.

En enää edes tiedä, mitä itse tutkimuksilta odotan. Aiemmin olin niin odottavainen ja iloinen, että viimeinkin pääsen tutkimuksiin, mutta nykyään odotan vain pettymystä pettymyksen perään. Syyllistämistä ja haukkumista lienee tiedossa. Sanoja siitä, kuinka ruuhkautan vain terveydenhuoltoa. Apua - sitä tuskin tulen saamaan. Toivon olevani väärässä, mutta julkinen terveydenhuolto on kerta toisensa jälkeen osoittanut kyvyttömyytensä ja avuttomuutensa.

On tämä meno Suomessa uskomatonta. Mielellään sitä olisin voinut olla polttamatta itse tutkimusten ajan, mutta ei. Ensin neljä kuukautta polttamattomuutta ennen kuin edes tutkimuksiin pääsee.

Tuntuu siltä, että jopa rangaistusvanki pääsee vähemmällä kuin ihminen, joka hakeutuu hoitoon oman terveytensä takia. Muistakaa, Suomessa rehellisyys ei kannata. Jos olisin valehdellut jo ensitapaamisessa, olisin päässyt itse hoitoon jo monta kuukautta sitten.